maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kokous pidettiin

Jellybeans Kick Butt
Meni ainakin minun osaltani mönkään. Yritin sanoa "minun perussairaus ei siedä stressiä". Osastonhoitaja siihen, "nyt ei puhuta sinun sairauksista, vaan työstä". Vai niin, ajattelin. Pyysin hoitajia kirjoittamaan vihkooni työtehtävät. On kuulemma mukavampi huikata se minulle, niin silloin se on heiltä pois päiväjärjestyksestä. Heillä kuulemma on aina niin kiire, ettei ehdi edes pyyntöjä kirjoittamaan. Sain oikeastaan aika vihamielisen vastaanoton, kun uskalsin vaatia itselleni "työrauhaa". Minusta ihminen tekee itse itselleen kiireen. Hommat pitää tehdä, en sitä sano, mutta heillä on kuitenkin aikaa pitkittää kahvitunteja ja ruokatunteja. Minulle kuuluu yksi kahvitauko päivässä ja senkin käyn viidessä minuutissa riipasemassa. Voi että, minua suututtaa. Sermihaave työtilaani oli hoitajien mielestä naurettava.
Hyvä, jottei itku päässyt kesken kokouksen. Onneksi minulla on lääkäri 11.5. ja todennäköisesti pyydän eläkepapereita. Ei minun psyyke kestä kolmenkymmenen työtoverin pomputtelua. Ketähän ne sitten pomputtelee, kun minä luovutan areenan heille kokonaan. Yrittivät selittää minulle, että hoitoala on kiireistä ja minun on sopeuduttava siihen. Enhän minä ole hoitoalan koulutusta saanut. Olen toimistotyöntekijä. No, onhan minulla ihanat blogiystävät ja teidän kanssa on mukavia asioita ja vaihtoja. Kiitos teille kaikille. Nyt menen kaffeelle ja jatkan käsitöitäni.
Mukavaa iltaa kaikille.





10 kommenttia:

Marita kirjoitti...

Pomo ihmiset on joskus niin hankalia kun eivät viitsi/halua ajatella asioita kokonaisvaltaisesti ja yksittäisen työntekijän kannalta. Jaksamista sinulle halien kera.

Kati kirjoitti...

Tsemppiä sinulle. Voin kuvitella asemasi työssä. Koetahan jaksaa kaikesta huolimatta. Ai niin, kerroit kommentissasi nuukuus/pula-ajan ruokiin liittyen jostain liharuuasta. Kerrotko reseptiä kun ehdit. Tänään syötiin kaalilaatikkoa ja tuli superhyvää reilulla viidellä eurolla viidelle hengelle ja jopa isommallekin poppoolle jos on pienisyömäisiä.

Unknown kirjoitti...

Voi että, eipä kuulosta kokous menneen hyvin :(
tsemppiä tulevaan!

Pike kirjoitti...

No eihän se nyt noin voi mennä, ettei sulla ole mitään oikeuksia! Kyllä sitä nyt muutaman sanan ehtii paperille kirjata... Koetahan nyt nauttia kahvista ja käsitöistä :)

Palaga kirjoitti...

Voi harmi millaisia työtovereita :(

Yritä saada lisää sairaslomaa, sillä eläkepapereihin tarvitaan näyttöä sairastamisesta pidemmältä ajalta.

AnneHelena kirjoitti...

Voimia sinulle Pirjo, olet mielessäni ja iltarukouksissa.

Marja-Leena kirjoitti...

Toivon, että elämäntilanteesi selkiytyy. Eläke jää aika pieneksi, jos jää kovin paljon ennen täysiä eläkevuosia pois työelämästä, mutta jos ei jaksa töissä, niin ehkä voisit saada sairaslomaa edelleen työuupumuksen takia.

Oletko muuten saanut korttiystävä-vaihdon korttini ja kovasti myöhässä olleet ATC-korttini? Tietokoneen hajoaminen on todella sotkenut asioita, kun en ollut huomannut kirjata aikatauluja ym. mihinkään ylös.Pyydän anteeksi kaikkia myöhästymisiä.

Nunt kirjoitti...

Voi kun kismittää puolestasi... Ymmärrän toisaalta myös hoitajia, sillä asioiden "kirjallistaminen" käy hankalaksi pidemmän päälle.

Esimerkki omasta kokemuksestani, olin siis toimistotyössä atk-taustaisena opiskelijana, mutta en atk-työssä. Ymmärsin siis, miten asiat pitää atk-puolelle selittää, jotta asia saadaan hoidetuksi nopeasti. Pomoni mielestä otin kuitenkin liikaa aloitteellisuutta (siis hommahan oli niin, että mitään ei saanut tehdä kysymättä, mutta jos kysyi, niin oli avuton idiootti, joka ei mitään osannut tehdä kysymättä...), ja lopulta hän kielsi minulta kaiken yhteydenpidon atk-puoleen, en saanut lähettää sähköpostia tai soittaa tai edes keskustella ilman hänen hyväksyntäänsä tai hänen kauttaan. Siinä sitten kirjoiteltiin sivun pituisia toimeksiantoja, jotka hyväksyttiin seuraavan päivän aamukokouksessa, vaikka asia olisi ollut kriittisen kiireellinen ja hoidettavissa puhelinsoitolla...

Mutta toisaalta taas, sairaudenkuvaan kuuluu, että asiat eivät pysy päässä - joten ymmärrän, miksi tarvitsisit niitä kirjallisia toimeksiantoja. Ja tietysti sitä työrauhaa! Toivottavasti asiasi selviävät, tiedän miten kamalaa se on olla töissä kun ei aamulla halua sängystä nousta ja illalla ei kotona tee muuta kuin itkettää.

tanja kirjoitti...

Niin tuttu tilanne, oeln koettanut muuttaa hankalaa suhdetta pomooni, mutta aina todetaan "pitää sopeutua". Miten kauan työntekijän pitää sopeutua pomon ja mahdollisesti muitten työntekijöitten valtaan? Eihän hekään sopeudu meidän pyyntöihin...

Kirsi kirjoitti...

Täältä lähettelen sinulle oikein lämpimän halauksen rutistuksen kera.