Postia...

Tänään minua ilahdutti postilla korttiystävä Marja-Leena ja Heli lähetti postia Kiinasta. Oikein suuret kiitokset molemmille. Kaikki extrat tulivat tarpeeseen. Tässä Marja-Leenan kortti ja askartelujutut

Todella söpö Pääsiäistervehdys, kiitos Marja-Leena.

Heli lähetti Kiina-aiheista, tarroja, koristeen (sopii kuin nakutettu juuri tehtyyni laukkuun, Heli lähetti kankaan :)) Suuret kiitokset sinulle Heli muistamisesta.

Viimeinen sairaslomapäivä

Niin se vain on yli kuukausi vierähtänyt siitä, kun viimeksi olin työssä. Huomenna on pakko jaksaa, vaikka olisinhan minä mieluusti ollut kotonakin. Alhainen verensokeri mietityttää. Huimausta on edelleen ollut. Verenpaineesta se ei johdu, koska verenpaine on luokkaa 125/85. Elikkä lääkitys on auttanut siihen.

Tässä lomalla ollessa on tullut mietittyä kaikenlaista. Tänä aamuna mieleeni putkahti, että minun mieleen painuvin asuste on 14-v., saatu villatakki. Polviin ulottuva, viininpunainen ja kultaiset napit. Pidin sen melkein puhkipoikki, niin mieluinen se oli. Minun äitini neuloi sen minulle.

Toinen asuste, joka on jäänyt mieleeni on 12-vuotiaana saatu punertavan beige housuasu. Eli siihen kuului suorat housut ja polviin ulottuva (kellomainen helma) takki. Äitini osti sen "Kekäleestä" lapsilisillä ja minä itse sain olla valitsemassa sitä. Sekin asuste kului puhki. Pidin sitä monta vuotta.

Ihan pienenä sain äidin ompeleman mekon. Se oli musta väriltään, mutta kirjailtu kauniisti. Olin noin 4-vuotias ja rakastin sitä mekkoa.

Olin 9-vuotias, kun äitini neuloi minulle (murrettu vaaleanp.-valkoinen) villapaidan ja sain vielä punaiset hiihtohousut kouluavustuksena. (siis me olimme myös köyhä perhe, 6-lasta ja vähätuloiset vanhemmat) Tämäkin oli erittäinen mieluinen asuste.



Kertopaaka kommentteihin, mikä (mitkä) asusteet ovat olleet mieluisimpia elämänne aikana.

Tässäpä Pirjo neuloo :)

Vieläpä kerron vähän tuosta lapsuuden perheestäni. Äiti teki kolmea työtä ja ehti siihen neuloa ja ommella. Isä oli rakennuksilla töissä (oli myös luottamusmiehenä.) Vanhemmat siis raatoivat itsensä väsyksiin. Mutta meistä kaikista lapsista kasvoi työtä arvostavia aikuisia. Yksikään ei ole joutunut "hunnigolle". Vanhin veljeni nousi työstään asiapojasta - myyntipäälliköksi, sisareni toimii kehityspäällikkönä, toinen veljeni on arvoltaan "tohtori", toisella sisarellani on monta ammattia, ompelija, keittäjä ja hän on todella taitava käsitöissä sekä hoiti äitini loppuun saakka. No, sitten olen minä, liekö hunnigolla. Nuorin veljeni kuoli viisi vuotta sitten. Hän asui perheineen Australiassa ja oli siellä rakennusmestarina.

Siis tällainen sisarussarja.

edith... klo 12.30. Kokeilin piirrustustaitoja (en ole piirrellyt vuosikymmeniin) Piirsin oman kuvan 9-vuotiaana. Päällä on: äidin neulomat villapaita, pipo ja sukat. Kouluavustuksena saadut hiihtohousut ja joululahjaksi saadut karvarukkaset, monot peritty sisaruksilta.

Moikka!

Tämä päivä on ollut väsymyksen päivä. Tosin nousin jo ylös puoli kuudelta. Yhdentoista aikaan rupesin sohvalle pitkäkseen ja nukahdinpa tietysti. Onneksi heräsin klo 12.20 ja ehdin kuin ehdinkin puoli yhdeksi hierontaan. Taidanpa olla tosi unikeko. Sitä se kellojen siirtäminen teettää. Soitin aamulla vastaanotolle ja lääkäri soittaa minulle torstaina. Saan jatkohoito-ohjeet. Minkähän takia tuo verensokeri on alakantissa? No, verenpaine alkaa olla aisoissa. Kiitos lääkityksen. Keskiviikkona pitäisi jo kammeta työmaalle :) Vähän kyllä jännittää, että saattaa olla kiireinen päivä ja minull ei pitäisi olla kiirettä. Minun perussairaus ei siedä stressiä eikä myöskään verenpaine eikä verensokeri. Nyt mulla olis kolme hyvää syytä jäädä eläkkeelle :) Voi, kun minä saisin vaihtaa töitä, vaikka palveluasumiseen. Voisin pitää vanhuksille viriketunteja. Mulla olis sellainen haave nyt. Toivoisin, että kaupunki lopettaisi Vaahterapihan sihteerin tehtävät. Näin voisin ehdottaa pomolle tuota toista asiaa.


Mennäänpä vähän iloisempiin asioihin. Sain Palagalta vaihdossa näin ihanat jääkaappimangeetit ja runokortin. Suuret kiitokset ihanalle ystävälle.

Kortin teksti sopii kuin nakutettu tämän päivän mietteisiini:

Menestyksen tikkaat

Ihmistä on mahdoton työntää

ylös tikkaita ellei hän itse

ollenkaan halua kiivetä. Kun

tähyilet ylöspäin etkä jää

istumaan sille askelmalle, jolla

nyt satut olemaan, maailma

tietää sinun olevan valmis

kiipeämään.

Ota tänään yhteyttä ystävään,

joka tarvitsee pientä tönäisyä.

Näytä hänelle, että kiipeäminen

on paljon helpompaa kun itsekin

vähän yrittää.

Niin aamulla minun uusi Soy esittäytyi :) Ei siis paljastunut itseään, vaan kommentoi blogiini. Toivonpa että tämä Soy aika olisi piristävää, pitkän talven jälkeen. Terveisiä vain sinulle salainen ystäväni.

Tunnustus

Kiitos kaimalle tunnustuksesta

Kreativ Blogger -tunnustus jaetaan kahdeksalle blogille ja laittaa niihin linkit ja tietty käydä ilmoittamassa kunnianosoituksesta.

Nyt pitää miettiä...... huomiseen... :) Mukavaa iltaa kaikille.

ATC-vaihto ja toverikuun viimuinen

Meillä oli Tarinatuvassa atc-swappi, aiheella Vintage. Tässäpä kaikki kauniit kortit:

Ylhäältä vasemmalta: Orvokki, Marja-Leena,Raija, mie ite :),

Alarivi vasemmalta: Annehelena,Annifanni, Mardemoomika, leimakuva Orvokilta. Kiitokset kaikille ja suuri hali järjestäjälle eli Annehelenalle.

Posteljooni toi myös viimeisen toverikuun tältä kuulta. Suuret kiitokset maaliskuun toveruudesta Lumikille. Kirje sisälsi, namijuomaa+lusikan sekä suklaatia, namj.

Tänään on mennyt päivä hoidellessa Simbaa. Soitin eläinlääkärillekin. Oikea silmä on muurautunut umpeen. Aamulla se vielä sai silmänsä auki, mutta nyt se oikea silmä on kiinni. Eläinlääkäri sanoi, että pitäisi katella huomiseen ja jos ei korjaannu, niin Simba pitää viedä päivystykseen. Yritin hautoa kylmällä rievulla, mutta eipä poika antanut. Simba on ollut kovin hiljainen tänään. Ei vimmaa, kuten tavallisesti.

Renja menee taas täksi illaksi seukkarille ja huomenna kaupungille kaverinsa kanssa. Tyttö ei ole vielä ollut yksin ostoksilla tai ilman meitä. Tuleepahan harjoittelua. Olihan hän syksyllä Tiimarissa TET-päivillä.

Mitäs minä ja siippa keksitään, kun tuli yllättäin pari vapaata :) Ehdotuksia?

Tervehdykset saa:

Anutiina haluaa kortin :)
26. maaliskuuta 2009 17:32
JohannaS sanoi...
Johannalle kelpais kanssa kortti :)
26. maaliskuuta 2009 18:07
*esteri* sanoi...
*esterille* ja Neitille kans!! ;)
26. maaliskuuta 2009 18:11
Marde sanoi...
En miekään pahitteeksi panisi jos kortin saisin :)
26. maaliskuuta 2009 18:17
Inge sanoi...
Yeah! Ingekin haluaa kortin! Sitä ihanaa missä on vaaleanpunainen kukka. Kiitos!
26. maaliskuuta 2009 18:19
Liisa sanoi...
Haluaa kortin , kaino toivomus; toi pyöreä Jeesus aiheinen:)
26. maaliskuuta 2009 18:30
Esikko sanoi...
Minä myös!
26. maaliskuuta 2009 18:54
Tarja sanoi...
Minullekkin kelpaisi,oon korttiaddikti ja tykkään kyllä tuosta jossa on pentaloon kukka.Toki kaikki on ihania:))
26. maaliskuuta 2009 19:57
Leila sanoi...
Hei!! Olethan sinä nyt mahdottomalla päällä...tosta vaan kortteja jakamaan! Mutta tahtoo kans. Kaikki ovat kauniita.
26. maaliskuuta 2009 20:25
AnneHelena sanoi...
Minullekkin kelpaisi kortti : ))
26. maaliskuuta 2009 20:48
Minkkis sanoi...
Oi, Minkkis ihastui tuohon missä "mummo kanasensa niitylle ajoi ja pienet tipuset hyppelee" ;D
Tarja sanoi...
Minullekkin kelpaisi,oon korttiaddikti ja tykkään kyllä tuosta jossa on pentaloon kukka.Toki kaikki on ihania:))
Nämä kaikki saa tervehdyksen :) Lähettäkää sähköpostiini osoitetietonne,
Ainakin Leila, Tarja ja Esikko, pirjost at gmail.com

Kuka haluaa Pääsiäistervehdyksen?

Eli yksitoista korttia on jaossa. Yksitoista ensimmäistä kommentoijaa saa kortin minulta. Kainon korttitoivomuksenkin voi esittää. Nämä ovat vähän sellaisia väliaikatöitä :)

Huomenta torstaihin!

Eilen kävin hieronnassa. Kylläpä nyt on ihana olo. Iltasilla kävimme Renjan kanssa SWIPE-esittelyssä pojan luona (40 km yhteen suuntaan). Tarttuihan sieltä mukaani siivoushelpotin eli Mifi Moppisetti. Eli siihen kuuluu jatkettava varsi (180 cm), kuivamoppi, kostemoppi, liukueste ja liinapidikkeet. Nyt Turusen tuvasta tulee puhdas, kun katotkin voi mopata, sekä kuivamoppaamalla voi seinistäkin pölyt puhdistaa. Ihan mukava esittelyreissu se oli. Enimmäkseen esittelijä puhui pesuaineista, mutta en niin pesuainepuolesta ole kiinnostunut, koska itse markkinoin Amwayta. Tosin siinäkin olen alkumetreillä. Joulukuussa tilasin esittelypaketin, enkä ole vielä saanut ainuttakaan myydyksi. Tosin en ole yrittänytkään. Pitäisi tietysti mainostaa kylättelijöille, mutta se aina unohtuu.

Asiasta toiseen :) Minulla on jääkaappimagneetteja jonkun verran. Haluaisin vaihtaa niitä enkeli-, kukka ja perhosmangeetteihin. Minullahan on enkelihylly makuuhuoneessa ja nyt haluaisin enkelipainotteisen keittiön :)

Tässäpä vaihdettavat:

Ja tässä ne mangeetit joita en vaihda:

Kirpakka pakkassää

Olipa ulkona kirpakan kylmää. Renja meni kouluun ja minä saatoin tytön Simban kanssa. Tulipahan ulkoiltua. Simba on vähän hankala talutettava, kun se rupeaa tappelemaan hihnan kanssa. Murisee ja ärisee. No, ei tietysti koko matkaa. Lähtiessä vähän matkaa ja loppumatkasta vähän. Ei se poika kyllä muita koiria noteeraa. Kulkee vain nokka pystyssä ohi. Oiskohan vähän ylpeä? Tänä aamuna en oikein mitään pohtimista saa aikaiseksi, mutta ajattelin tämän päivän "Päivän sanasta" tehdä atc-kortin. Erilaiseen vaihtoon ei ole vielä ilmottautunut kuin "esteri". Joten kaikki mukaan. Minusta tämä on aika haasteellinen tehtävä ja olisi mukava nähdä useammankin tekeleitä.
Päivän haaste: Mikä olisi tämän päivän puheenaihe?

Kertokaa minulle ja linkittäkää kommentteihin, jos omassa blogissanne kirjoitatte päivän polttavista kysymyksistä.

Pohtimista

Muistoissani.

Huomenta ystävät. Mikähän lie, kun herätyttää jo viideltä. Varmaan se, kun mieheni alkaa valmistautua töihin lähtöön. Illalla sitä on jo yhdeksän aikaan untenmailla tai sitten nukun päikkärit. Verenpaine oli hienoissa lukemissa 124/83. Pulssikin 73. Alkaa varmaan lääkitys vaikuttaa. On kyllä pirteä olokin.

Eilen soitti poikani ja pyysi meikki-pesuaine-esittelyyn keskiviikkona klo 18.00. Onhan sinne matkaa nelisenkymmentä kilometriä, mutta otin kuitenkin kutsun vastaan. Muistan itse, kuinka nuorempana annoin esitteliöille kotini käyttöön ja kutsuin vieraita. Kyllä suututti, jos joku ei halunnut tulla. Nyt menen jokaikiselle kutsulle, jos vain olen voimissani eikä muuta akuuttia ole. Eihän siellä tarvitse tilata mitään, jos ei halua.

Vieläkin ajatteluttaa nuo eläkekeskustelut. Itse olen töissä osastosihteerinä sairaalassa, jossa potilaina ovat suurimmaksi osaksi vanhuksia. Oma äitikin oli osastohoidossa puoli vuotta ennen kuolemaansa ja nukkui pois sukankudin käsissään. Hän sai ylilääkärin luvalla pitää omia juttujaan siellä kuten neulomukset ja piirrustustarvikkeet. Kuinka olisi ihanaa, jos kaikki vanhukset voisivat ottaa osaa viriketoimintaan. Itselläni on suunnitelmat eläkepäiville (jos pysyn terveenä). Suunnittelen itseäni vapaaehtoistyöhön palveluasumiseen, vanhainkotiin, tai sairaalaan. Minullahan on suuri askartelu- ja lankavarasto. Lisää ostomaniassa hankin aina silloin tällöin. (Minun mielestäni suuri, toisten mielestä ehkä pieni). Miten voisin eläkkeellä ollessani hyödyntää näitä varastoja. No, ajattelin että voisin pitää viriketunteja vanhuksille, ehkä pari kertaa viikossa 1 - 3 tuntia. Siellä vanhukset voisivat jatkaa kädentaitojaan, mitä kotona ollessa ovat tehneet ja toteuttaneet. Ajattelen näin, että laittaisin kyselyn vanhuksille tai heidän omaisilleen, mitä taitoja vanhus hallitsee ja minkälaista viriketoimintaa yleensä vanhus tahtoisi. Itse mietiskelen näin, askartelua eri materiaaleilla, neulomista, virkkaamista, musiikkihetkiä (mulla laulu 6 :-)). Tunnen kyllä nuotiston ja varmaan osaisin pianolla soittaa jotakin sekä nokkahuilulla, uruilla yms. Nuoruudessani soitinkin aika paljon. Vanhuksille voisi tarjota myös yhteisiä muistelo hetkiä ja ulkoilua. Virikkeitähän on mahdottomasti, mutta vapaaehtoisista se on monta kertaa kiinni. En oikein usko, että eläkeiän saavutettuani jäsin ihan laakerille lepäämään.

TAHDON OLLA MENOSSA MUKANA :)

Mukavaa tiistaita.

Aurinkoista viikon alkua!

Näin on taas uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Eilen tosiaankin kyläilimme. No, ennakkoilmottauduin siskolleni tekstiviestillä, että tulemme klo 15.00, enkä (itsekäs) antanut vaihtoehtoja tulemisellemme. Kiertelimme ennen siskon luokse menoa kirpparilla ja aikaa hurahti yli tuon sovitun ajan. Kun olimme melkein sisareni pihassa, tuli tekstiviesti:" Missee työ viivyttä?" Vastasin tekstiviestiin huutomerkillä, eli suomennettuna, ollaan huutomatkan päässä, kello oli tuolloin jo 15.30. Eiks vähän myöhästytty? No, ei siskolikka siitä pahastunut, se on meidän tapa vain. Eli huumoria sekaan. Siskon mies on ollut aikoinaan minun mieheni kanssa samassa työpaikassa noin 20 vuotta. Juttua riitti ja pullakahvitkin saimme :) Meillä on pahatapa vitsailla itsellemme ja kertoa myös pinnalla olevia vitsejä. Kyllä naurua piisasi. Minä vielä hörppäsin kahvia ja vedin kahvin henkeeni. Varmaan meni 10 minuuttia, ennenkuin pystyin puhumaan. Siis kun minua rupesi naurattamaan, niin vedin kahvin henkeeni. Siskon syy :) Miehillä riitti kanssa juttua ja Renjaa nauratti kovasti kohelluksemme. En tiedä ootteko kuulleet vitsiä: Ootko suanu Halosta? Entä sie Monosta?, siis tuollaisia juttuja. Sisko eistteli myös kaikki käsityönsä, kaapillinen, pannulappua, leipäkoria, pyyhkeitä, tyynyjä tyynyliinoja, essuja ja vielä oli neulomassa itselleen villatakkia. Kyl sisko on ahkera. Kyllä vierailu piristi päivän ja iloa riitti meille kaikille.
Kirpputorilta ostin näin upean karkkikipon:

Villatakkiani olen neulonnut 50 g jäljellä 600 g. Tein myös neulatyynyn ja sydämen ompelemalla. Olen myös yhdistellyt Lumikiteen peittoa. Eli siinäpä se pyhänseutu meni rattoisasti. Nyt pitää lähteä kaupalle ja postittamaan muutama kirje. Mukavaa päivänjatkoa kaikille.

Muistatteko?

Kun olimme lapsia, niin naapurin emäntä tuli sukkakutimensa kanssa kylään. Hän oli äidin ystävä. Silloin ei joka mökissä ollutkaan kännykkää, eikä puhelinta, saati sitten internetyhteyksiä. Naapurit olivat ystäviä. Naapurisopu oli (ainakin minun muistoissani) valtavan hyvä. Naiset saivat keskustella, tehdä käsitöitä kaikessa rauhassa ja me lapset leikimme sovussa naapurin lasten kanssa. Näitä ystäviä äidillä oli paljon. Naapurustoksi katsottiin kaikki viiden kilometrin säteellä asujat. Vieraat otettiin aina sydämmellisesti vastaan ja ensimmäinen kysymys naapurilta oli: "Kuinka sinä olet voinut?".( usein äitini ajatteli ääneen:" Mitenkähän se "Selma" voipi? Ja heti perään lähdimme koko popula kyläreissulle) Sen jälkeen juttelu luisti ja sivuttiin, jos jonkinlaisia asioita. Äitini keitti ihan aina kahvit, olipa naapurin emännällä tuomisia tai ei. Yleensä heillä oli mukana jotain esim. leivottu pullapitko tai kahvipaketti. Koskaan ei tarvinnut varata aikaa, että sopiiko sinulle vierailu, vai ei. Sitä pyrähdettiin ihan spontaanisti kylään. Minusta tuo aika on muistelemisen arvoista. Oliko niin paljon masennusta? Ei mielestäni. Ystävät hoitivat terapiat, siivousavut yms., kun sellaista tarvittiin. He tulivat aina "oikeaan" aikaan kylään. Joskus tuntuu siltä, että haluaisi todella palata menneeseen. Silloin ainakin henkinen hyvinvointi oli paremmin kuin nyt.
Nykyään pitää kännykällä varata aika ystävälle. Olemme kalenteri riippuvaisia. Ystävä katsoo kalenterista vapaan ajan ystävänsä huolille ja samalla voi omat huolensa purkaa. Yleensä tavataan vain jossain "kahvilassa", missä ei voi edes puhua kunnolla, kun korvia on joka paikassa.
Jos kotiin tulee yllätysvieras väärään aikaan, ollaan vaivaantuneita eikä edes keitetä "kahvia", kuten tapana on. Ajatellaan monasti, että minun pitäisi ehtiä tekemään "sitä ja tätä", mutta tuokin tuli taas tänne aikaansa kuluttamaan.
Olen jonkin verran perinnyt äidiltäni näitä entisajan tapoja. Meille saa tulla kyläilemään milloin vain. Mutta harvoinhan sitä tapahtuu, kaikilla on niin julmetun kiire, ettei perässä tahdo pysyä. Itsekin sorrun joskus kiireeseen ja menen nykyajan valtaväestön mukana. Onhan minulla ystävinä, ""kännykkä, tietokone ja televisio". Ei minulta mitään puutu :)

Oikein mukavaa vierailupäivää ihan kaikille.

Esittelenpähän kaikki blogini!

Lukuunottamatta ainakin viittä blogia, joista en muista käyttäjätunnuksia sekä salasanaa. Vakiblogeja, joita päivitän jatkuvasti ovat: Kuulumisia Kiihtelyksestä, Ystävyyden peitot (jämälangasta kivaa), Erilainen vaihto ja Sny-2009-kevät. Muut blogit ovat satunnaisesti päivitettyjä. "Askartelutavarakilpailu-blogi" päivittyy myös jatkuvasti, koska emot vaihtuu kuukausittain.

http://kaksisuuntaa.suntuubi.com/

http://pirjorii.suntuubi.com/

http://lumikide.suntuubi.com/

http://sirius.suntuubi.com/

Linnunpesä (space) Kultasiipi (netlog)

Lisäksi shinybookissa on viisi vieraskirjaa,

Ystävänkirjoja 2 kpl

Viisi toimivaa sähköpostiosoitetta.

Lopuksi pieni kevennys: :)

Meidän Samuli-koiraa ei voi käyttää lenkillä, koska epilepsiakohtaus on vaarana.

Isäntä läksi ulkoiluttamaan pihalle Samulia. Huoltoasema on viereisellä tontilla kuusiaidan takana. Samuli, tottakai aikailee ja nuuskuttaa. Isäntä vähän hermostuu, huutaa "P......E! Vauhtia nyt Samuli" Huoltoasemalla oli moottorikelkan tankkaaja: Kuului hätääntynyt ääni: "Mitä, mitä...". Olikohan tankkaajan nimi Samuli ja hän luuli, että pitää laittaa vauhtia tankkaamiseen :) Mies tuli kiireesti sisälle, ettei paljastuisi ja nauraa hikersimme sisällä. Tarkoitus ei miehelläni ollut säikäyttää ketään, mutta nauratti se silti.

Tunnustus Mardelta :)

Elikkä ihana ystäväni MardeMoomika jakoi tämän myös minulle. Säännöt:
1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 8:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.
Nyt pitää laittaa mietintämyssy päähän...........
Seuraaville ojennan plakaatin:
Hanne
Inge
Näppi
Piisku
Sinikka
Suona
Blue
Anutiina

Sen verran vielä kerron, että laboratoriokokeitten tulokset sain tänään. Ainoastaan sydänfilmi puuttui. Kolestroni oli erittäin hyvä. Kaikki muut verikokeet olivat normaalinrajoissa, paitsi verensokeri. Se oli liian alhainen, 3,0. Ilmanko minua eilen kaupungilla huippasikin. Viime aikoina ei ole ollut ruokahalua. Nyt pitäisi yrittää syödä jotain kahden tunnin välein. No, ei tuo ensimmäinen kerta ole. Nuorena (20 v. sitten) verensokeri meni niin alas eli nollaan, että melkein käväisin koomassa. Sokeri ei ole koskaan ollut liian ylhäällä. Se vain laskee.
Niin, ne tunnustukset jakelen viimeistään pyhänä.

Toverikuun kolmas!

Olipa mukavaa saada toverikuulta Lumikilta Pääsiäisaiheinen lähetys. Rairuohopussi (tarpeeseen :)), Siemenhelmiä pussillinen (odottaa inspiraatiota). Namipussi ei sentään odota inspistä, vaan mussuttelen niitä nyt. Oikein hyvänmakuisia. Tietysti oli myös mietelausekortti, misää lukee näin: Kukkasilla kaunihilla tiesi olkoon peitetty, yksi kukka minultakin sinne olkoon heitetty. Suuret kiitokset sinulle Lumikki.

Paperi40:n kanssa teimme hieman vaihtoa :). Minulla oli tarpeet Tilda-Vintage-enkeliin. Paperi40 ompeli sen minulle. Ennen ompelua huomattiin, että puuttui vartalokangas. Niinpä siipikankaasta tehtiin vartalo. Minä kirjoitin sähköpostia myyntiliikkeeseen ja vähän aikaa odoteltuani postissa oli siipikangas. Eli siivet ja vartalo ovat samasta materiaalista. Paperi40 toi jo aikaa sitten nuken ilman siipiä. Minä värkkäsin siivet tänään. Tulipa hieno Tilda-nukke Renjalle rippilahjaksi, tosin hieman jälkikäteen. Kiitos sinulle Paperi40, kun ompelit nukkeni.

Uusi harrastus :)

Eli minun on nukuttava "koiran" unta sohvalla, että en jää mistään paitsi ja vernepaine vaatii rentoutumista

Tänään taas kaupunkireissu!

Kävin tänään työterveyslääkärin määräämissä labotatoriokokeissa ja sydänfilmissä. Eilen olin siis vastaanotolla, asenteella tarvitsen hoitoa en saarnoja :). Mutta eipä minun tarvinnut olla millään asenteella, koska lääkäri oli niin perusteellinen ja asiantunteva. Siis todella työnsä osaava. Kokeilin eilen itsehoitopisteessä mitata verenpainetta 182/105. Olipa lukemat huipussaan. Sain siis lääkityksen, kokeillaan kaksiviikkoa pienemmällä annoksella ja sen jälkeen normaalilääkitys.

No, mitäs minä taas ravasin siellä kaupungissa. Terveydenhoitaja sanoi, että vain tänään on Sokkarilla verenpainemittari tarjouksessa 49,90. Sitä piti lähteä hakemaan ja kokeilinkin 150/102 :). Tässä se nyt on:

No, enhän minä tyytynyt pelkkään mittariin. Mukaani tarttui vielä nämä:

Langoista pitäisi syntyä minulle villatakki, (paineen kohotukseen :))

Pokkarit tietysti paineen alentamiseen.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.

Hierojan käsissä

Alkaapa käsi parantua, kun olen käynyt neljä kertaa AnssinAvussa hieronnassa. Pyysin välilaskun neljästä kerrasta ja maksoinkin sen äsken. Varmaan oli laittanut siihen vähän rumuus ja vanhuus lisää :), mutta pääasia, että olo korjaantuu.
Lappuja tuli kamala kasa postissa. Eipähän tarvii miettii, mitä tekis. No, en ole koskaan sellaista miettinyt, aina tekemistä löytyy. Aamulla luin Agatha Christien kirjaa "Murha maalaiskylässä". Oikein huippukirja, mutta minua rupesi niin armottomasti nukuttamaan, että otinpa tunnin tirsat. Vieläkin kirja on vähän kesken ja polttelee näppejä. Mutta myös tekisi mieli yhdistellä peittoa, kahvittaakin. Vaikea valinta, mitä teen? Taidan hörpätä kaffeet ja lukea kirjan loppuun. Tyttö on yläkerrassa uuden läppärinsä kimpussa.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, huomenna työterveyshuoltoon...

Jatkoa keskusteluun, miten selvisin masennuksestani

MINUN BLOGI! MINUN MIELIPITEET :)) korostan sitä, että minulla ei ole mitään resursseja evätä kenenkään sairauksien hoitamista. Jos joku saa jotain näistä sepustuksistani jotain apua, niin kirjoitukset vastaa tarkoitustaan. Jos joillekin on samantekevää, niin he eivät edes kommentoi, eivätkä tarvitse apua. Sekin on aivan jees juttu. Uskon, että myös erilaisen mielipiteen omaavat saavat edes hippusen apua ja kommentoida saa!

KOMMENTIT: Toisten ihmisten mielipiteet :))

Tässäpä Sean mielipide masennuksestani:
Kaksisuuntainen on kuitenkin ihan erilainen sairaus kun masennus jossa ei maniaa esiinny. Kaksisuuntaisessa masennuksesta noustaan ylös nopeastikin manian iskiessä päälle, masennuksessa ei nousta. Tämä on kun vertaisi syöpää diabetekseen, kaksi aivan erilaista sairautta.

No sen verran uskallan sanoa sealle, että kenenkään hoitoa en ole ollut eväämässä ja painamassa lyttyyn. Kysehän on siitä, miten saada ihmisistä työkykyisiä!

Toinen asia omasta sairaudestani, joka on nyt ollut vuosia kurissa. Minun kohdallani ei masennuksen jälkeen tullut maniaa, vaan asia oli aivan päinvastoin, maniaa seurasi syvä masennus, kestäen kaksi vuotta, Siitä sairaslomalla jokusen kuukauden ja työ elämässä rämpien masennuksen aikana jopa yli vuoden. Mutta työ lääkitsi sitä ja selviydyin elävien kirjoihin. En usko tuohon, "lääkärit tekevät vääriä diagnooseja, päätöksiä". Eivät he sitä varten ole lukeneet, että ihmisiä kyykytettäisiin.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole yksioikoinen juttu. Se oireilee jokaisella erilailla. Toiset eivät edes tarvitse sairaalahoitoa, toiset taas saavat manian aikana vakavan psykoosin ja joutuvat olemaan sairaalahoidossa useamman kuukauden ja vaikeimmin sairastuneet jopa vuositolkulla. Sen vielä voin kertoa avoimesti, kun avoimesti keskustelun aloitinkin. Taustallani on nuoruudessa sairastettu anorexia, masennusta eri mittakaavoissa, ja vaikea työuupumus v. 1991. Sairauteni diagnosoitiin v. 2001. Minua on auttanut mielenterveyshoidossa oma avoimuuteni. Mielenterveyspalveluita olen käyttänyt vuodesta 1991 alkaen, joten se ei vierasta ole. Voinpa kehaista sen verran, että Joensuun Mielenterveyspalvelut sai viime vuonna "työyhteisön kannustuspalkinnon" ja ihan oikeaan osoitteeseen meni.

Kenenkään sairautta en ole mitätöimässä, enkä hoitoa epäämässä. Enkä vertaa sitä omiin sairauksiini. Kerroinpahan vain tosiasiat, miten olen elämästäni selvinnyt "huonoista" lähtökohdista huolimatta.

Raha, ei totta tosiaan ole ollut minulle, muuta kuin välttämätön paha, mutta oivalsin sen jo lapsena, että rahaa tarvitaan elossa pysymiseen ja raha on itse hankittava. (Kertoo ihminen, joka jossain elämänvaiheessa keräsi metsästä mustikoita myyntiin, että sai sen päivän ruokarahat kokoon)

Elämänasenne ja omat valinnat ovat elämisen ratkaisevat tekijät, olipa sairas tai ei!

Jos ihminen on niin sairas, että on määrätty holhooja, niin silloin ei omat mielipiteet, asenteet tai valinnat ratkaise, mutta silloinkin kuullaan ihmistä itseään.

Tänään ilmottauduin tähän!

eli Salainen Ompeluystävä!

Tänään tein myös Pääsiäiskortteja. Nyt on kuusi valmista. Vielä teen 14. Eli ihan jokaiselle potilaalle Vaahterapihaan. Suurin osa on vanhuksia ja olen tullut heille kaikille tutuksi sihteerinä-saattajana-asioiden hoitajana yms. Mukava ilahduttaa heitä. Sukuni ei niin näistä Pääsiäistervehdyksistä perusta, heille menee tervehdys sähköpostilla ja tekstiviestillä. Niin, kävimme kaupungillakin ja sain uudet kävelykengät. Entiset eivät olleet kovin vanhat, viime kesäiset, mutta Simba rakasti niitä. Näitä kenkiä sanotaankin meillä "koirankusetuskengät" :). No, jääköön Simballe. Niin, nuo uudet kengät maksoivat vain 16,50 euroa ja niitä minä pidän visusti piilossa Simbalta. Mukavaa viikonvaihdetta ihan jokaiselle!

Erilainen vaihto/nro3, 2009/postia

Sain tänään aivan ihgut kortit vaihtopariltani Anulta. Suuret kiitokset sinulle Anu. Minä lähetin sinulle ja nyt "hävettää" tökeröt tekeleeni. Mutta sinä Anu osaat, katsokaa vaikka:

Kuvia klikkaamalla näet kuvat lähempää. Tuokin Nallepostikortti on todella söpö. Jotkut ovat vain niin taiteellisia, minä en. Mutta on todella mukavaa, että on näin taiteellisia ystäviä. Sainkin aiheen seuraavan vaihtoon, noista Anun lähettämistä kiiltokuvista. Kiitos inspiraatiosta Anu.

Korttiystävä

Suuret kiitokset korttiystävälleni Marja-Leenalle ihanasta lähetyksestä!


Kortti menee aivan varmasti tyttärelle ja pieni taulu muistoksi minulle rippijuhlista! Oikein hieno kalenteri oli myös mukana ja paljon muuta kaikkea ihanaa. Todella mieluinen lähetys.

Miten selvisin masennuksistani?

Paljon on ollut puhetta ihmisten työkyvystä ja eläkkeistä yms. Kerronpa omakohtaisen tarinan siitä, miten selvisin masennuksen syövereistä työkykyiseksi.
Työpaikkani oli kiireinen, stressaava, mutta monipuolinen. Työpaikallani oli myös kiusaamista ja nokkimisjärjestystä. Siellä oli myös mukavia ihmisiä, jotka eivät puhuneet kenestäkään selän takana, lohduttivat ja olivat läsnä.
Sairastuin kuitenkin. Masennukseni oli syvää. Ei ollut elämänhaluja. Olin kuin pystyynkuollut. Kuitenkin sain jostain voimaa ja olin tiiviissä yhteydessä työterveyshuoltoon, mielenterveystoimistoon, esimieheeni, työsuojeluun koko sairauteni ajan. Olin myös yhteydessä tähän työtoveeriini, joka oli läsnä ja innoitti paranemiseen. Häneltä sain tukea ottaakseni yhteyttä työsuojeluun ja työterveyshuoltoon, jota kautta myös esimieheeni. Kävimme aika-ajoin keskusteluja yhdessä, työterveyshoitaja, esimies, työsuojeluvaltuutettu, kiusaajani (ei olisi ollut tarpeen, koska tavat eivät muuttuneet eiä keskusteluissa tullut mitenkään ilmi, että hän sabotoi minua). Mutta muuten, kaikki keskustelut tulivat minun parhaakseni ja pysyin koko ajan mukana, mitä töissä tapahtuu ja mitä minulla on odotettavissa töihin paluun jälkeen. Toiveeni otettiin kiitettävästi huomioon ja onneksi minulla oli ymmärtävä esimies. Nuori, vastavalmistunut yht.kuntatiet. maisteri. Mutta kuitenkin niin osaava ja empaattinen. Työtoverini (lähimmän, ihanan) kävin keskusteluja puhelimitse, kävin työpaikalla hänen luonaan sekä kävimme yhteisellä päiväkahvilla. Tämä työtoverini oli myös tukenani silloin, kun jouduin sairaalaan. Minusta tuli kuin tulikin, työkykyinen. Kuitenkin myöhemmin katsoin parhaakseni vaihtaa työpaikkaa ja esimieheni oli vaihdoksessa suurena apuna. Olin todella syvällä, mutta myös oma toimintani auttoi minua paranemiseen kuten myös tämä työtoverini ja koko organisaatio.
Kaikilla ei tietysti ole yhtä hyvin, mutta sietäisi miettiä sitä, olisiko tällaisissa tapauksissa työttömistä apua, jotka palkataan paikkaamaan sairaslomalaisen töitä. Mielestäni hän olisi myös avainasemassa pitämään yhteyttä masentuneeseen ja esimieskin voisi aika ajoin soitella sairaslomalaiselle ja kysellä kuulumisia.
Mutta sairaudesta voi kyllä parantua työkykyiseksi. Joillekin sopisi varmaan osa-aikainen työ ja jatkossa kokopäiväinen. On niin paljon mahdollisuuksia lievittää kynnystä palata työelämään.
jk. klo 12.10. Anteeksi Blue, kun kävin blogissasi kommentoimassa edelliselle nimimerkille. Eihän blogisi ole mikään keskustelupalsta. Anteeksi suuresti!!!!!
Kuitenkin haluan vielä sanoa nimimerkille, että sisaresi olisi ollut sairaalahoidon tarpeessa ja sielläkin tekeminen on yksi hoitokeino.
Minä itse jouduin sairaalaan, kun läheiseni toimittivat minut sinne ja olen kiitollinen, että niin tapahtui.
Ja masennukseni lääkäri luokitteli syväksi masennukseksi.
Terapiaa en tarvinnut, koska lähiverkosto toimi hyvin terapeuttinani.
muoks.. klo 15.05 Herätti myös ristiriitaisia ajatuksia eräs kommentti. Yhteiskunnan pitäisi joustaa, jos kertakaikkiaan ei ole tyyppiä 8.00 - 16.00. Voisin sanoa, että useimmat meistä ei ole, mutta mitä siitä tulisi, jos esim. kaupan kassa tulisi töihin klo 23.00 ja sanoisi, että en ole päivätyyppiä, siksi työskentelen tähän aikaan. Miten ihmiset tietäisivät asioida, jos virastoissa työskentelevät tulisivat töihin siihen aikaan kuin haluaisivat. Kyllä minun mielestäni ihmisen pitäisi mennä itseensä ja sopeutua sääntöihin.
Kommentista myös paistoi läpi, että jos ei ole työhaluja, niin miksi pakottaa töihin. Eihän tässä ketään ole tarkoitus pakottaa töihin. Jos on varaa olla kotona (en tarkoita omaisten, lapsien hoidollisesta syystä), niin sitten on omilla varoillaan, eikä yhteiskunnan tukiloilla. Ei minusta ainakaan ole kiva puurtaa töissä tietäen, että osa veroeuroistani menee näille vapaa-ajan viettäjille. Mutta, jos voi olla omillaan kotona, niin sitten on. Jääpähän työpaikat työtä haluaville.

Vastaus kommenttiin: Eiköhän ihminen ole alunperin luotu tekemään työtä. Tottakai pitää antaa osa-aikamahdollisuudet yms. Nykyaikana on mahdollisuus valita ammatti. Jos nykyiseen ammattiin ei riitä rahkeet, niin sitten on mahdollisuus kouluttautua uudelleen (tarkoitan alle 50) ja sitä kautta saada sopivampi työ. Jos on todella sairas, niin silloin on tottakai saatava eläke. Mutta työhaluttomuutta en halua maksattaa yhteiskunnalla. Ja nykyaikana on joka paikka tietoa tulvillaan mahdollisuuksista. Mutta minulla on kyllä sellainen ajatuskanta, että jokaisen, joka kykenee, on annettava oma roposensa yhteiseen kassaan ja sitä kautta myös omaan elantoon.

Sealle vastaus: Katsopa profiilistani, perheeni on ollut melko iso, ei 2 henkeä. Asumistukirajat ovat todella niin pienet, että vaikka kaksi henkilöä perheestä olisi töissä minimipalkalla ja lapsia on kolme, niin asumistukea ei ole herunut. Mistä tiedän??? Olen ollut asumistukien vastaava silloin kun asumistuet olivat kunnalla. Voisin sanoa, että nämä marttyyrit kelalla, sos.toimistossa, terveysasemilla, sairaaloissa hoitavat juuri sinun tämän hetkistä toimeentuloa. Palkat eivät ole vähemmän koulutetuilla päätä huimaavia. Jos me, kolmihenkinen perhe saisimme 3 x 700 euroa asumiskulujen jälkeen käteen. Olisimme todella hyvätuloisia. No, se tuosta rahasta. Sea, millälailla Kelan pitäisi arvostaa lukio-opintoja? Minusta riittää, kun itse arvostat ja sitä kautta myös läheisesi arvostaa. Aivan varmasti. Huomaan, että sinulla on kirjoittaminen hallussa. Miksi et kirjoita kokemuksiasi, elämäntarinaasi tai vaikka mitä!!! Se on todella terapeuttista. Ei sitä tarvitse tuoda julkisuuteen, jos ei halua, mutta avoimuus kyllä on kannattava ratkaisu. En huomannut sanoa yllä, että juuri kirjoittaminen paransi minut lopullisesti sairaudestani. Tai onhan minulla se sairaus, mutta pysyy kurissa. Olen myös ylläpitänyt terveyttäni askartelemalla, käsitöitä tehden, kirjeenvaihtoa harrastaen, lukien. Tiedätkö Sea? Sinuakin viihdyttävät joka päivä kirjailijat, jotka ovat kirjoittaneet yksinäisyydessä tekstejään moneen kertaan muokaten, välillä vihastuen kustantajan epäämiseen, mutta kuitenkin paremman päivän tullen jatkaen ja muokaten. Minä olen kiitollinen jokaikiselle kirjan kirjoittaneelle, että olen saanut viihdytystä arkeeni. Sama juttu on elokuvien tekijät, näyttelijät, kulissien taikojat. Esimerkkejä voi sanoa, vaikka kuinka paljon. Kiitos kaikille, jotka teette arjestani Juhlaa.

15.3.2009 Selvennän vielä omaa sairauttani. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluu masennus ja mania. Yleensä manian jälkeen tulee syvä masennus. Vertaistuki ei kohdallani oikein toiminut, jouduin sairaalaan! Enkä usko, että se toimii monienkaan kohdalla esim. täällä blogimaailmassa. Siinä vain menee syvemmälle omaan sairauteensa vertaistensa kanssa.

Monilla ihmisillä on jostain syystä kehkeytynyt vahva "minä keskeisyys". Miksi minua ei hoideta? Miksi en saa rahaa? Miksi minua ei ymmäretä? Kehottaisin kyllä menemään itseensä.

Ammateista sen verran, että tosiaan sairaaloissa, sosiaalivirastoissa, kelassa yms. on pienipalkkaisia virkailijoita, jotka puurtavat toisten ihmisten eteen paljon.

Suurempi palkkaiset ovat puurtaneet aikoinaan opiskelunsa eteen sinnikkäästi, päämääränä oma elanto ja myös auttamishalu.

Jokainen valitsee itse elämänsä suunnan, siitä ei pääse mihinkään.

Minusta on kamalaa, kun ihmiset puhuvat näin jostain ammatista: "joku mutterinpyörittäjä". Siis jokainen ammatti on arvokas. Omalta osaltani olen pitänyt myös huolen, että läheiseni arvostavat ihmisiä, ammattiin, siviilisäätyyn, rotuun yms. katsomatta.

Iloisia juttuja :)

Kukas muukaan, kuin PäiviS ilahdutti minut totaalisesti. Nyt minulta ei tule puuttumaan korttipohjia vähään aikaan :) Kaksi lehtiötä karonkilehtiä, joista voin leikata korttipohjia. Ja kukas muukaan kuin Päivi, lahjoitti minulle ystävänpäivälahjaksi leikkurin. Paketissa oli kirkkaansinistä tenneseelankaa päiväpeittooni monta kerää. Ihanan väristä. Ja myös oli yhdistelylankaa Ystävyydenpeittoihin. Tosi iloinen olen. Kiitos ja halirutistus sinulle Päivi.

Tuli myös Tulikiveltä uunin loppulasku ja yllätyin totaalisesti, paljon pienempi kuin odotin. Tuli muutakin kivaa, mutta niistä en mainitse :)

Oikein mukavaa päivää kaikille.

Arvonta suoritettu!

Blogini 10.000 kävijän arvonnassa arpageneraattori antoi luvun 13.
Olet onnellinen voittaja.
Kiitos kaikille osallistujille ja kommentoijille.
Palkinto lähtee tuota pikaa 13:lle kommentoijalle.
Itsekään en ole käynyt katsomassa, kuka tuo onnellinen voittaja on. Pian se selviää :)

Jeeah!!!! KOTKOTIN , ONNEA!

Toverikuulle kiitos!

Tänään oli postilaatikossa taas oikein mukavaa postia. Lumikilta tuli toinen toverikuu lähetys. Oikein kaunis pikkuinen koristetyyny, ovenripavalokuvakehys ja kortti.

Kortissa oli oikein koskettava teksti:

Meitä koetellaan,

ja meitä kasvatetaan.

Koettelemukset peloittavat

ja kasvatus sattuu.

Sattuu joskus niin paljon,

on ääneen itkettävä

ja valitettava

ja surutyötä tehtävä.

Mutta elämä jatkuu.

Se muuttuu vain paremmaksi,

kun uskot, että niin

tapahtuu.

Teksti sopi oikein hyvin olotilaani. Olen kipuillut tämän terveyteni takia viime viikot, monet puhelinsoitot lääkäreille. Eivät ota vastaan. Yksi lääkäri tänään puhelimessa oli tehokas! Kiitos siitä minuutin mittaisesta puhelusta. Ei tarvinnut enää mihinkään lähteä.

Kiitos Lumikki oikein paljon lähetyksestäsi. Piristyin huomattavasti.

Kiitos Sanna ja kiitos Marelo

Tänäänkin oli postilootassa mukavaa. Tuli Sannalta toverikuu lähetys, kukkia, kirjaintarroja, servettejä ja kortti. Kiitos sinulle Sanna. Marelo taas lähetti kauniin kiitoskortin, kun lähetin Ronjalle vanhoja Nalle Puh-lehtiä. Kiitos Marelo. Molemmat toitte iloa arkeen.

Toverikuu lähetys:

Marelolta saama kaunis kiitoskortti.

Tämäkin päivä on mennyt verkkaan. Tunnin kuluttua tulee Renja leiriltä :). Ihanaa saada tyttö kotiin.

Eilen yllätyin, kun ikkunan takana oli kaunis, pieni, musta hevonen. Näin, että Sini sitä taluttaa. Olivat menneet isänsä kanssa automaatille ja matkalla he saivat karkulaisen kiinni. Pian löytyi omistajakin. Ajattelin jo, että hevosenko ne meille ovat hommanneet. Ei niistä tiedä, mitä keksivät aina pääni menoksi. Kävin pihalla Rosannan kanssa kuopsuttamassa heppaa. Mukavaa viikonloppua kaikille. Mulla se menee rippijuhlissa.

Varhaista aamua!

Olen ollut jo tunnin hereillä. Päätä särki, niin oli pakko nousta ottamaan lääkettä. Eilen oli taas verenpainelukemat pilvissä. 179/110. Edellisenä päivänä siivoilin vaatehuonetta ja kävin fysikaalisessa hoidossa. En näköjään siedä yhtään rasitusta.


Mutta iloisempiin asioihin. Minuakin muisti sny :) Eli viime kevään sny Päivi. Sain eilen ihanan paketin Päiviltä. Oli lappuja ystävyyden peittoon, lankoja omaani peittoprojektiin ja niin tarpeellisia Pääsiäiskorttitarvikkeita. Noista korteista on aikomus tehdä työpaikkani vanhukselle, jokaiselle Pääsiäistervehdys minulta. Suuret kiitokset Päiville, sinä se osaat minua ilahduttaa :)

Niin, eilen teimme retken Valamoon. Menimme katsomaan, mitenkä se tyttö pärjää siellä. Ensin tietysti menin myymälän puolelle, kun olimme sen verran ajoissa perillä. Ostin puolenkymmentä korttia, erilaisia ja Valamon viiniä pullollisen. Sen jälkeen lähdimme kahvilaan, missä tapasimme kaikki riparilaiset ja tietysti heidän joukossaan oli tyttäremme Renja. Heillä oli syönti ja me omaiset joimme kahvia. Katsastimme riparilaisten majapaikan ja opetustilat, jossa oli myös oikein hauskaa ohjelmaa. Leiriläiset, kaikki, olivat aivan mahtavaa porukkaa ja tytär oli innoissaan. Ei kiusaamista tai nälvimistä, kuten viime vuonna koulussa. Lopussa läksin laittamaan kenkiä jalkaani. Kuulin, kun mieheni ja J-P/kitaransoittaja/laulaja, seurakuntatyöntekijä nuori mies juttelivat antaumuksellisesti vanhoista autoista. Tämä mies olikin tuttu. Oli käynyt monta kertaa meidän pihalla juttelemassa. Kaikki ohjaajat pyysivät Renjaa kovasti isoseksi seuraavana vuonna. Ja taisipa Renja saada kitaransoitonopettajankin J-P:stä. Eli näin ne asiat järjestyy ja Luoja pitää huolta omistaan.

Oikein mukavaa päivää kaikille.

ARVONTA!

Pian 10.000 on mittarissa. On aika pitää arvonta kaikkien tähän postaukseen kommentoijien kesken. Palkinto on vielä arvoitus, mutta lupaan voittajalle hänen näköisensä palkinnon ja voitte myös kommentoida palkintotoiveen. Heti, kun 10.000 täyttyy, niin suoritan arvonnan kaikkien vastanneiden kesken.

ONNEA ARVONTAAN!

Varhaista huomenta!

Mies meni juuri töihin ja hiihtolomalaiset nukkuvat. Tänään lähdemme Valamoon puolen päivän jälkeen, joten en ehdi postata tämän päivän postia. Postia on nimittäin tulossa :). Toivottavasti ehdin pikaisesti käydä edes postin hakemassa, muuten saan jännittää huomiseen. Eilen Rosanna kävi mummon varastoilla ja sai aikaan tämmöistä:
Aika hienoja kylttejä 9-vuotiaalta. Yhdessä kyltissä lukee Jasmin, koska koulussa häntä kutsutaan Jasminiksi. Jasmin Rosanna. Mutta mummille hän on Rosanna. Tässä vielä Rosannan 5 kk:n ikäinen Iris-kissa.

Lankavaihdon parit!

Juuri äsken lähetin kaikille sähköpostia. Parit ovat seuraavanlaiset:

Kikka - Inge
Kat - Pirkkis
Anneli - Anni
Heini - Timsu
SiniHelmi - Johanna

Itse jäin ilman paria, mutta ei se mitään. Olen saanut jo jonkin verran haluamaani puuvillalankaa kolmos koukulla :) Minulta voi myös tiedustella sähköpostitse, jos haluaa vaihtaa kanssani jotain.

Linkkejä!

Perustin blogin

Tervetuloa myymään, ostamaan ja vaihtamaan!

Osallistuin myös ASKARTELUTAVAROIDEN ARVONTAKILPAILUUN, tulkaa ihmeessä mukaan.

Ihana talvinen sunnuntai!

Tänään läksi meidän "vauva" riparileirille Valamoon. Ensi sunnuntaina on sitten Renjan juhla. Saatoimme tytön kirkolle. Kirkon jälkeen kävelin työpaikalleni Vaahterapihaan verenpaineen mittaukseen ( noin 2 km). Oikein ihastuttava keli oli astella, mutta huomsin siinä kävellessä, että minua häiritsee vastaantulijat, autot, vasaran naputukset yms. Eli minäpä huomenesta lähtien menen metsän rauhaan kävelemään. Ihana siinä ihan omissa oloissaan on kuunnella luonnon ääniä. No, verenpaine oli kyllä taas huipussaan 176/105. Jospa se siitä. Paljon vain ulkoilua ja lepoa. Välillä paineet olivat ihan säällisissä lukemissa. Viime yönä tosin pakotti kättä ja nyt koskee takaraivoon. Ja tietysti, tyttöä on ikävä jo nyt.
Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

Langan vaihtoa

Näyttää siltä, että langanvaihtoon ei ole enempää halukkaita. Nyt odottelen sähköpostiini toiveita pareista.
PARIT JAKELEN 4.3.2009