Postia...

Tänään minua ilahdutti postilla korttiystävä Marja-Leena ja Heli lähetti postia Kiinasta. Oikein suuret kiitokset molemmille. Kaikki extrat tulivat tarpeeseen. Tässä Marja-Leenan kortti ja askartelujutut

Todella söpö Pääsiäistervehdys, kiitos Marja-Leena.

Heli lähetti Kiina-aiheista, tarroja, koristeen (sopii kuin nakutettu juuri tehtyyni laukkuun, Heli lähetti kankaan :)) Suuret kiitokset sinulle Heli muistamisesta.

Viimeinen sairaslomapäivä

Niin se vain on yli kuukausi vierähtänyt siitä, kun viimeksi olin työssä. Huomenna on pakko jaksaa, vaikka olisinhan minä mieluusti ollut kotonakin. Alhainen verensokeri mietityttää. Huimausta on edelleen ollut. Verenpaineesta se ei johdu, koska verenpaine on luokkaa 125/85. Elikkä lääkitys on auttanut siihen.

Tässä lomalla ollessa on tullut mietittyä kaikenlaista. Tänä aamuna mieleeni putkahti, että minun mieleen painuvin asuste on 14-v., saatu villatakki. Polviin ulottuva, viininpunainen ja kultaiset napit. Pidin sen melkein puhkipoikki, niin mieluinen se oli. Minun äitini neuloi sen minulle.

Toinen asuste, joka on jäänyt mieleeni on 12-vuotiaana saatu punertavan beige housuasu. Eli siihen kuului suorat housut ja polviin ulottuva (kellomainen helma) takki. Äitini osti sen "Kekäleestä" lapsilisillä ja minä itse sain olla valitsemassa sitä. Sekin asuste kului puhki. Pidin sitä monta vuotta.

Ihan pienenä sain äidin ompeleman mekon. Se oli musta väriltään, mutta kirjailtu kauniisti. Olin noin 4-vuotias ja rakastin sitä mekkoa.

Olin 9-vuotias, kun äitini neuloi minulle (murrettu vaaleanp.-valkoinen) villapaidan ja sain vielä punaiset hiihtohousut kouluavustuksena. (siis me olimme myös köyhä perhe, 6-lasta ja vähätuloiset vanhemmat) Tämäkin oli erittäinen mieluinen asuste.



Kertopaaka kommentteihin, mikä (mitkä) asusteet ovat olleet mieluisimpia elämänne aikana.

Tässäpä Pirjo neuloo :)

Vieläpä kerron vähän tuosta lapsuuden perheestäni. Äiti teki kolmea työtä ja ehti siihen neuloa ja ommella. Isä oli rakennuksilla töissä (oli myös luottamusmiehenä.) Vanhemmat siis raatoivat itsensä väsyksiin. Mutta meistä kaikista lapsista kasvoi työtä arvostavia aikuisia. Yksikään ei ole joutunut "hunnigolle". Vanhin veljeni nousi työstään asiapojasta - myyntipäälliköksi, sisareni toimii kehityspäällikkönä, toinen veljeni on arvoltaan "tohtori", toisella sisarellani on monta ammattia, ompelija, keittäjä ja hän on todella taitava käsitöissä sekä hoiti äitini loppuun saakka. No, sitten olen minä, liekö hunnigolla. Nuorin veljeni kuoli viisi vuotta sitten. Hän asui perheineen Australiassa ja oli siellä rakennusmestarina.

Siis tällainen sisarussarja.

edith... klo 12.30. Kokeilin piirrustustaitoja (en ole piirrellyt vuosikymmeniin) Piirsin oman kuvan 9-vuotiaana. Päällä on: äidin neulomat villapaita, pipo ja sukat. Kouluavustuksena saadut hiihtohousut ja joululahjaksi saadut karvarukkaset, monot peritty sisaruksilta.

Moikka!

Tämä päivä on ollut väsymyksen päivä. Tosin nousin jo ylös puoli kuudelta. Yhdentoista aikaan rupesin sohvalle pitkäkseen ja nukahdinpa tietysti. Onneksi heräsin klo 12.20 ja ehdin kuin ehdinkin puoli yhdeksi hierontaan. Taidanpa olla tosi unikeko. Sitä se kellojen siirtäminen teettää. Soitin aamulla vastaanotolle ja lääkäri soittaa minulle torstaina. Saan jatkohoito-ohjeet. Minkähän takia tuo verensokeri on alakantissa? No, verenpaine alkaa olla aisoissa. Kiitos lääkityksen. Keskiviikkona pitäisi jo kammeta työmaalle :) Vähän kyllä jännittää, että saattaa olla kiireinen päivä ja minull ei pitäisi olla kiirettä. Minun perussairaus ei siedä stressiä eikä myöskään verenpaine eikä verensokeri. Nyt mulla olis kolme hyvää syytä jäädä eläkkeelle :) Voi, kun minä saisin vaihtaa töitä, vaikka palveluasumiseen. Voisin pitää vanhuksille viriketunteja. Mulla olis sellainen haave nyt. Toivoisin, että kaupunki lopettaisi Vaahterapihan sihteerin tehtävät. Näin voisin ehdottaa pomolle tuota toista asiaa.


Mennäänpä vähän iloisempiin asioihin. Sain Palagalta vaihdossa näin ihanat jääkaappimangeetit ja runokortin. Suuret kiitokset ihanalle ystävälle.

Kortin teksti sopii kuin nakutettu tämän päivän mietteisiini:

Menestyksen tikkaat

Ihmistä on mahdoton työntää

ylös tikkaita ellei hän itse

ollenkaan halua kiivetä. Kun

tähyilet ylöspäin etkä jää

istumaan sille askelmalle, jolla

nyt satut olemaan, maailma

tietää sinun olevan valmis

kiipeämään.

Ota tänään yhteyttä ystävään,

joka tarvitsee pientä tönäisyä.

Näytä hänelle, että kiipeäminen

on paljon helpompaa kun itsekin

vähän yrittää.

Niin aamulla minun uusi Soy esittäytyi :) Ei siis paljastunut itseään, vaan kommentoi blogiini. Toivonpa että tämä Soy aika olisi piristävää, pitkän talven jälkeen. Terveisiä vain sinulle salainen ystäväni.

Tunnustus

Kiitos kaimalle tunnustuksesta

Kreativ Blogger -tunnustus jaetaan kahdeksalle blogille ja laittaa niihin linkit ja tietty käydä ilmoittamassa kunnianosoituksesta.

Nyt pitää miettiä...... huomiseen... :) Mukavaa iltaa kaikille.

ATC-vaihto ja toverikuun viimuinen

Meillä oli Tarinatuvassa atc-swappi, aiheella Vintage. Tässäpä kaikki kauniit kortit:

Ylhäältä vasemmalta: Orvokki, Marja-Leena,Raija, mie ite :),

Alarivi vasemmalta: Annehelena,Annifanni, Mardemoomika, leimakuva Orvokilta. Kiitokset kaikille ja suuri hali järjestäjälle eli Annehelenalle.

Posteljooni toi myös viimeisen toverikuun tältä kuulta. Suuret kiitokset maaliskuun toveruudesta Lumikille. Kirje sisälsi, namijuomaa+lusikan sekä suklaatia, namj.

Tänään on mennyt päivä hoidellessa Simbaa. Soitin eläinlääkärillekin. Oikea silmä on muurautunut umpeen. Aamulla se vielä sai silmänsä auki, mutta nyt se oikea silmä on kiinni. Eläinlääkäri sanoi, että pitäisi katella huomiseen ja jos ei korjaannu, niin Simba pitää viedä päivystykseen. Yritin hautoa kylmällä rievulla, mutta eipä poika antanut. Simba on ollut kovin hiljainen tänään. Ei vimmaa, kuten tavallisesti.

Renja menee taas täksi illaksi seukkarille ja huomenna kaupungille kaverinsa kanssa. Tyttö ei ole vielä ollut yksin ostoksilla tai ilman meitä. Tuleepahan harjoittelua. Olihan hän syksyllä Tiimarissa TET-päivillä.

Mitäs minä ja siippa keksitään, kun tuli yllättäin pari vapaata :) Ehdotuksia?

Tervehdykset saa:

Anutiina haluaa kortin :)
26. maaliskuuta 2009 17:32
JohannaS sanoi...
Johannalle kelpais kanssa kortti :)
26. maaliskuuta 2009 18:07
*esteri* sanoi...
*esterille* ja Neitille kans!! ;)
26. maaliskuuta 2009 18:11
Marde sanoi...
En miekään pahitteeksi panisi jos kortin saisin :)
26. maaliskuuta 2009 18:17
Inge sanoi...
Yeah! Ingekin haluaa kortin! Sitä ihanaa missä on vaaleanpunainen kukka. Kiitos!
26. maaliskuuta 2009 18:19
Liisa sanoi...
Haluaa kortin , kaino toivomus; toi pyöreä Jeesus aiheinen:)
26. maaliskuuta 2009 18:30
Esikko sanoi...
Minä myös!
26. maaliskuuta 2009 18:54
Tarja sanoi...
Minullekkin kelpaisi,oon korttiaddikti ja tykkään kyllä tuosta jossa on pentaloon kukka.Toki kaikki on ihania:))
26. maaliskuuta 2009 19:57
Leila sanoi...
Hei!! Olethan sinä nyt mahdottomalla päällä...tosta vaan kortteja jakamaan! Mutta tahtoo kans. Kaikki ovat kauniita.
26. maaliskuuta 2009 20:25
AnneHelena sanoi...
Minullekkin kelpaisi kortti : ))
26. maaliskuuta 2009 20:48
Minkkis sanoi...
Oi, Minkkis ihastui tuohon missä "mummo kanasensa niitylle ajoi ja pienet tipuset hyppelee" ;D
Tarja sanoi...
Minullekkin kelpaisi,oon korttiaddikti ja tykkään kyllä tuosta jossa on pentaloon kukka.Toki kaikki on ihania:))
Nämä kaikki saa tervehdyksen :) Lähettäkää sähköpostiini osoitetietonne,
Ainakin Leila, Tarja ja Esikko, pirjost at gmail.com

Kuka haluaa Pääsiäistervehdyksen?

Eli yksitoista korttia on jaossa. Yksitoista ensimmäistä kommentoijaa saa kortin minulta. Kainon korttitoivomuksenkin voi esittää. Nämä ovat vähän sellaisia väliaikatöitä :)

Huomenta torstaihin!

Eilen kävin hieronnassa. Kylläpä nyt on ihana olo. Iltasilla kävimme Renjan kanssa SWIPE-esittelyssä pojan luona (40 km yhteen suuntaan). Tarttuihan sieltä mukaani siivoushelpotin eli Mifi Moppisetti. Eli siihen kuuluu jatkettava varsi (180 cm), kuivamoppi, kostemoppi, liukueste ja liinapidikkeet. Nyt Turusen tuvasta tulee puhdas, kun katotkin voi mopata, sekä kuivamoppaamalla voi seinistäkin pölyt puhdistaa. Ihan mukava esittelyreissu se oli. Enimmäkseen esittelijä puhui pesuaineista, mutta en niin pesuainepuolesta ole kiinnostunut, koska itse markkinoin Amwayta. Tosin siinäkin olen alkumetreillä. Joulukuussa tilasin esittelypaketin, enkä ole vielä saanut ainuttakaan myydyksi. Tosin en ole yrittänytkään. Pitäisi tietysti mainostaa kylättelijöille, mutta se aina unohtuu.

Asiasta toiseen :) Minulla on jääkaappimagneetteja jonkun verran. Haluaisin vaihtaa niitä enkeli-, kukka ja perhosmangeetteihin. Minullahan on enkelihylly makuuhuoneessa ja nyt haluaisin enkelipainotteisen keittiön :)

Tässäpä vaihdettavat:

Ja tässä ne mangeetit joita en vaihda:

Kirpakka pakkassää

Olipa ulkona kirpakan kylmää. Renja meni kouluun ja minä saatoin tytön Simban kanssa. Tulipahan ulkoiltua. Simba on vähän hankala talutettava, kun se rupeaa tappelemaan hihnan kanssa. Murisee ja ärisee. No, ei tietysti koko matkaa. Lähtiessä vähän matkaa ja loppumatkasta vähän. Ei se poika kyllä muita koiria noteeraa. Kulkee vain nokka pystyssä ohi. Oiskohan vähän ylpeä? Tänä aamuna en oikein mitään pohtimista saa aikaiseksi, mutta ajattelin tämän päivän "Päivän sanasta" tehdä atc-kortin. Erilaiseen vaihtoon ei ole vielä ilmottautunut kuin "esteri". Joten kaikki mukaan. Minusta tämä on aika haasteellinen tehtävä ja olisi mukava nähdä useammankin tekeleitä.
Päivän haaste: Mikä olisi tämän päivän puheenaihe?

Kertokaa minulle ja linkittäkää kommentteihin, jos omassa blogissanne kirjoitatte päivän polttavista kysymyksistä.

Pohtimista

Muistoissani.

Huomenta ystävät. Mikähän lie, kun herätyttää jo viideltä. Varmaan se, kun mieheni alkaa valmistautua töihin lähtöön. Illalla sitä on jo yhdeksän aikaan untenmailla tai sitten nukun päikkärit. Verenpaine oli hienoissa lukemissa 124/83. Pulssikin 73. Alkaa varmaan lääkitys vaikuttaa. On kyllä pirteä olokin.

Eilen soitti poikani ja pyysi meikki-pesuaine-esittelyyn keskiviikkona klo 18.00. Onhan sinne matkaa nelisenkymmentä kilometriä, mutta otin kuitenkin kutsun vastaan. Muistan itse, kuinka nuorempana annoin esitteliöille kotini käyttöön ja kutsuin vieraita. Kyllä suututti, jos joku ei halunnut tulla. Nyt menen jokaikiselle kutsulle, jos vain olen voimissani eikä muuta akuuttia ole. Eihän siellä tarvitse tilata mitään, jos ei halua.

Vieläkin ajatteluttaa nuo eläkekeskustelut. Itse olen töissä osastosihteerinä sairaalassa, jossa potilaina ovat suurimmaksi osaksi vanhuksia. Oma äitikin oli osastohoidossa puoli vuotta ennen kuolemaansa ja nukkui pois sukankudin käsissään. Hän sai ylilääkärin luvalla pitää omia juttujaan siellä kuten neulomukset ja piirrustustarvikkeet. Kuinka olisi ihanaa, jos kaikki vanhukset voisivat ottaa osaa viriketoimintaan. Itselläni on suunnitelmat eläkepäiville (jos pysyn terveenä). Suunnittelen itseäni vapaaehtoistyöhön palveluasumiseen, vanhainkotiin, tai sairaalaan. Minullahan on suuri askartelu- ja lankavarasto. Lisää ostomaniassa hankin aina silloin tällöin. (Minun mielestäni suuri, toisten mielestä ehkä pieni). Miten voisin eläkkeellä ollessani hyödyntää näitä varastoja. No, ajattelin että voisin pitää viriketunteja vanhuksille, ehkä pari kertaa viikossa 1 - 3 tuntia. Siellä vanhukset voisivat jatkaa kädentaitojaan, mitä kotona ollessa ovat tehneet ja toteuttaneet. Ajattelen näin, että laittaisin kyselyn vanhuksille tai heidän omaisilleen, mitä taitoja vanhus hallitsee ja minkälaista viriketoimintaa yleensä vanhus tahtoisi. Itse mietiskelen näin, askartelua eri materiaaleilla, neulomista, virkkaamista, musiikkihetkiä (mulla laulu 6 :-)). Tunnen kyllä nuotiston ja varmaan osaisin pianolla soittaa jotakin sekä nokkahuilulla, uruilla yms. Nuoruudessani soitinkin aika paljon. Vanhuksille voisi tarjota myös yhteisiä muistelo hetkiä ja ulkoilua. Virikkeitähän on mahdottomasti, mutta vapaaehtoisista se on monta kertaa kiinni. En oikein usko, että eläkeiän saavutettuani jäsin ihan laakerille lepäämään.

TAHDON OLLA MENOSSA MUKANA :)

Mukavaa tiistaita.