Aurinkoista viikon alkua!

Näin on taas uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Eilen tosiaankin kyläilimme. No, ennakkoilmottauduin siskolleni tekstiviestillä, että tulemme klo 15.00, enkä (itsekäs) antanut vaihtoehtoja tulemisellemme. Kiertelimme ennen siskon luokse menoa kirpparilla ja aikaa hurahti yli tuon sovitun ajan. Kun olimme melkein sisareni pihassa, tuli tekstiviesti:" Missee työ viivyttä?" Vastasin tekstiviestiin huutomerkillä, eli suomennettuna, ollaan huutomatkan päässä, kello oli tuolloin jo 15.30. Eiks vähän myöhästytty? No, ei siskolikka siitä pahastunut, se on meidän tapa vain. Eli huumoria sekaan. Siskon mies on ollut aikoinaan minun mieheni kanssa samassa työpaikassa noin 20 vuotta. Juttua riitti ja pullakahvitkin saimme :) Meillä on pahatapa vitsailla itsellemme ja kertoa myös pinnalla olevia vitsejä. Kyllä naurua piisasi. Minä vielä hörppäsin kahvia ja vedin kahvin henkeeni. Varmaan meni 10 minuuttia, ennenkuin pystyin puhumaan. Siis kun minua rupesi naurattamaan, niin vedin kahvin henkeeni. Siskon syy :) Miehillä riitti kanssa juttua ja Renjaa nauratti kovasti kohelluksemme. En tiedä ootteko kuulleet vitsiä: Ootko suanu Halosta? Entä sie Monosta?, siis tuollaisia juttuja. Sisko eistteli myös kaikki käsityönsä, kaapillinen, pannulappua, leipäkoria, pyyhkeitä, tyynyjä tyynyliinoja, essuja ja vielä oli neulomassa itselleen villatakkia. Kyl sisko on ahkera. Kyllä vierailu piristi päivän ja iloa riitti meille kaikille.
Kirpputorilta ostin näin upean karkkikipon:

Villatakkiani olen neulonnut 50 g jäljellä 600 g. Tein myös neulatyynyn ja sydämen ompelemalla. Olen myös yhdistellyt Lumikiteen peittoa. Eli siinäpä se pyhänseutu meni rattoisasti. Nyt pitää lähteä kaupalle ja postittamaan muutama kirje. Mukavaa päivänjatkoa kaikille.